Story time: Päiväpurjehduksella 1923

Aluksi katsoin valkeaa maalauspaperin pintaa, ajatukset pysähtyivät. Ei tullut mitään mieleen. Tarkoitukseni oli maalata talvisempi tunnelma valoineen ja piparkakku-ukkoineen, jotka leikkivät kynttilän ympärillä eloon heränneinä.

Kaunis taustamusiikki taustoitti rauhallista tunnelmaa. Musiikki vaikutti unenomaiseen hetkeen, joka teokseen lopulta valikoitui. 

Päiväpurjehduksella 1923
Päiväpurjehduksella. Kuva: fiktiivinenstina
Päiväpurjehduksella. Maalaus ja kuva: fictivestina

Kuvittelen hiljaisen, hitaantuntuisen kauniin kesäpäivän, jolloin viiden hengen helsinkiläisseurue lähtee päiväpurjehdukselle kohti Tammisaarta. Tarkoitus ei ole saavuttaa Tammisaarta, vaan tehdä muutaman tunnin matka ikuiseen kesään. Veneessä on mukana gramofoni, sillä tuuli on lähes olematon. Sävelet hukkuvat aaltojen liplatukseen, mutta sitä on helppo seurata. Se johdattaa purjehtijat iloiseen rytmiin.

Kesä on ikuinen, se on kuin tiira, joka tarkkailee yläilmoista pieniä liikkuvia täpliä, ihmisiä. Tiira näkee kauas, se liitelee pilvien rajassa antaen ilmavirtojen johdattaa sen kulkua. Sillä ei ole suuntaa, se nauttii hetkestä antaen ilmavirran hyväillä sen sulkapeitettä. Se muistelee kaloja, joiden kimallus läpi vedenrajan helähtelee, tehden välkehtiviä pilkahduksia ilmaan. Kalat liikkuvat parvissa ja niiden liikkeissä näkyvät kaikki sateenkaaren värit. Ne lipuvat pitkin vesivirtoja ponnekkaasti, suurella tarmolla. Niiden liike on dynaamisempaa kuin tiiran unelias kaartelu taivaalla.

Tiira kaikkoaa yhä kauemmas purjehtijoista. Sen siivistä näkyy vielä muutama välähdys taivaanrannassa – sitten on aivan hiljaista.

Gramofoni hiljenee, sävelet haihtuvat ilmaan ja jättävät vielä viimeisen rytmisen jäljen kalaparven liikkeisiin. Vähän ajan kuluttua veneen nokka osoittaa metsäistä saarta. Sinne suunnataan. Syödään eväitä ja lauletaan. Sitten käännetään purjeet kohti Helsingin ääriviivoja.

Royal Tern. Photo: Rob (CC BY-ND 2.0)
Royal Tern. Photo: Rob (CC BY-ND 2.0)

Kesää on vielä monta viikkoa jäljellä. Meripeninkulmien edetessä voimistuu tunne, että kesä on häilyvä käsite – se ei lopu koskaan. Jossain vaiheessa se kääntyy kohti syksyn värejä ja kesä putoilee alas puista lehtien muodossa.

Lopulta syksy vaihtuu talveen ja talvi kevääseen. Ja viimein koittaa uusi ikuinen kesä loputtomine tunteineen ja uneliaine minuutteineen. On aika lähteä kesäiselle purjehdukselle. Ehkä tiirakin muistaa gramofonista kantautuneet sävelet – ehkä se liitelee poikasensa kanssa ja näyttää sille värikkäät kalaparvet.

Teksti ja maalaus: fictivestina

Hyvää itsenäisyyspäivää 99-vuotiaalle Suomelle ja antoisaa ikuisen kesän odotusta!

Advertisements

Author: fictivestina

Hey, I'm a native Helsinkian but a cosmopolitan at heart :) Outdoors, reading, writing and cultural attractions are my passion. Hiking in Lapland cannot be competed with!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s